Eläke ei riitä? Whatever. Valtion huoli on nyt narkkareissa.
Posted by Dman | Filed under Uncategorized
Entinen Tilt, Jyrki-ja Far Out- juontaja, myöhemmin poliittisestikin valveutunut Jaana Pelkonen väläytti kuluneella viikolla ehdotelmaa erillisten piikityshuoneiden järjestämistä narkomaaneja varten. En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Kyllä kyllä, syydetään vain rahaa narkomaanien hyvinvointiin, kyllä se Lottana isänmaataan palvellut 95-vuotias isoäiti saa virua paskaisissa vaipoissaan, kun varaa hoitohenkilökuntaan ei ole. Kuka näitä asioita hallituksessa priorisoi? Vai onko tosiaan niin, että vapaaehtoisesti huumeita vetävät ovat tärkeämpiä tässä yhteiskunnassa, kuin kunniallisesti työnsä tehneet, ja useita lapsia kasvattaneet vanhukset?
Ymmärrän kyllä Pelkosen perimmäisen ajatuksen; halutaan, etteivät taudit leviä huumepiireissä, eivätkä neulat jäisi puistoihin pienten lasten ja lemmikkien haitaksi ja turmioksi.
Sanokaa hirviöksi, mutta minun puolestani taudit saavat levitä niiden keskuudessa, jotka ovat sille tielle lähteneet. He kyllä tietävät, että jos käyttää samaa neulaa kavereiden kanssa, joihin tutustui eilen, sieltä saattaa tulla pöpöjä. He tietävät, että huumeidenkäyttö voi johtaa kuolemaan. Silti, he tekevät sen valinnan, itsensä, läheistensä ja ympäristönsä kustannuksella. Minusta sellaisia yksilöitä ei tarvitse sääliä.
Tämäkin on tietysti tapauskohtaista; jos kyseessä on nuori henkilö, joka on esimerkiksi koko elämänsä asunut perheessä, jossa on näytetty huumeidenkäytön malli positiivisena kokemuksena, ei nuori ei välttämättä tiedä paremmasta. Niin surullista kuin se onkin, joskus täytyy myös antaa periksi, jos kohdehenkilö ei yksinkertaisesti yrityksistä huolimatta ota vastaan apua eikä halua siihen hakeutua. Apua ja tukea tulisi tarjota mielestäni enemmän ehkäisevässä vaiheessa; mielenterveyshuollossa. Mutta resursseja ei ole. Lohdutonta, sillä kun kykenisimme kanavoimaan turhiin menoeriin tuhlatut rahat matalan kynnyksen terapia-ja keskustelukeskuksiin sekä yhteisöllisen tekemisen pisteisiin, ei niin monella tässä maassa olisi ainut vaihtoehto pistää piikkiä suoneen, jotta tulisi hetkeksi edes hyvä olo. Tai ei edes hyvä olo, kunhan paha olo menisi pois. Eskapismia.
Mitä ovat mielestäni sitten nämä turhat menoerät? Pelkästään palkanedustajien palkkaa pysyvästi laskemalla muutamalla prosentilla saataisiin jo apua rehottaviin hoitoalan ongelmiin. Sitä on nostettu niin monesti, että en usko hallituksessa istuvien joutuvan leipäjonoon. Uskoisin myös, että muutama liikenneympyrä voidaan jättää täyttämättä kymmeniä tuhansia euroja maksavilla taideteoksilla. Jos välttämättä tienvarsiamme halutaan sulostuttaa edelleen erikoisillä näkemyksillä metallin eri taipumismuodoista, voisimme valjastaa muotoilua ja arkkitehtuuria opiskelevat nuoret tähän. He saisivat lopputyönsä kaiken kansan nähtäville, ja Suomi saisi innovatiivisia taideteoksia, jotka eivät haukkaisi valtion kassasta huomattavaa osaa. Kyllä järkeviä säästöjä on mahdollista tehdä, kun vain halutaan.
Mutta ei. Ennemin määrärahoja vedetään pois lyhytkatseisesti terveydenhuollosta ja koulutuksesta, jotta saadaan erillisiä koppeja narkkareille, etteivät poloiset joudu piikittämään kylmässä ja vielä likaisilla neuloilla? Antaisitteko itse sääliä ihmiselle, joka on keuhkokuumeessa sairaalassa, kun varattomana meni polttamaan maasta löytäneitä tupakanjämiä? Pitäisikö valtion järjestää heille ilmaisia tupakka-askeja, kun he muuten vetävät keuhkoihinsa koiranripulisia sätkänpätkiä maasta? Eihän näille narkkareillekaan pyritä tarjoamaan vieroitusta, vaan ilmaisia neuloja ja tiloja piikitykseen.
Ja ei, en pyri rinnastamaan tupakoitsijoita ja suoneen tykittäviä narkkareita toisiinsa, kuten sen varmasti joku kireäpipoinen haluaisi tulkita. Käytin ylläolevaa vertauskuvaa osoittaakseni, että pitääkö riippuvuudesta johtuva typeryys palkita? Täytyykö valtion hyysätä sellaista riippuvaista, joka on valmis riskeeraamaan henkensä saadakseen nautintoainettaan?
Rasismintorjuntaa syrjimällä
Posted by Dman | Filed under Uncategorized
Lähes joka helvetin laitokseen, instituutioon ja yhtiöön on otettu käyttöön kiintiöt, tai ainakin niistä jaksetaan purnata.” Euroopan unionin parlamentti vaatii päätöslauselmassaan EU:n pörssiyhtiöiden ylimpään johtoon naiskiintiöitä.” Kyllä pörssiyhtiöiden hallitukset ovat täysiä sovinistisikoja, kun heillä ei ole tarpeeksi naistoimitusjohtajia. Miksi helvetissä pitäisi palkata joku sen perusteella, mikä värkki hänellä on haarovälissä? Jos yksikään nainen tähän mennessä ei vielä ole osoittanut olevansa paras johonkin tiettyyn hommaan muiden valittavien joukosta, miksi kyvykkäämpiä pitäisi syrjiä, jotta voitaisiin säälistä antaa paikka tälle naiselle? Jos johtajat näkevät yhdessä ihmisessä todellista potentiaalia oman yrityksensä kannalta enemmän kuin muissa, kyllä he hänet palkkaavat, oli kyseessä sitten nainen, mies, virolainen tai venäläinen. Jos tehtävään tarvittavat ominaisuudet täyttyvät ja ehkäpä ylittyvätkin, ei dna:lla pitäisi olla mitään merkitystä.
Minusta on naurettavaa, että joissakin kouluissa on esimerkiksi suomenruotsalaiskiintiöt. Että joku todellakin pääsee huonommilla pisteillä kouluun kuin muut, koska hänellä on isä rajan toiselta puolen. Eikö juuri se ole niiden parempipisteisten syrjimistä? Että joku jää rannalle ruikuttamaan, koska on vain pelkkä suomalainen? Eikö juuri se ole rasismia? Miksei meitä voitaisi kohdella oikeasti samanarvoisina? Jos rahkeet eivät riitä, ne eivät riitä. Miksi ketään pitäisi erikseen nostaa jalustalle ja hyysätä? En minäkään voi marssia haluamaani työpaikan haastatteluun, ja väittää, että teillä ei ole muuten töissänne vielä yhtään minun nimistäni, että parempi olisi ottaa, vaikken tästä alasta mitään tiedä – olettehan muuten rasisteja.
Kuka pentujasi hoivaa?
Posted by Dman | Filed under Uncategorized
Satuin tässä selaamaan sanomalehteä, jossa mainostettiin koko perheen tapahtumaa kasvomaalauksineen ja ilmapalloineen. Jonkun yhtiön mainoskikka, ajattelin. Seuraavaksi huomasin, että lapsia viihdyttämään paikalle ilmaantuvat yritysmetsikön syövereistä, ketkäpä muutkaan kuin huoltamojätti ABC:n Apsi Apina ja Rosso-ravintoloiden Onni Orava. Voi, kuinka aidon ilahduttamisen meininki tässä on mukana. Nyt myös lasten viattomuus halutaan tahrata brändäämisellä, kuluttamisella ja imago-mielikuvilla. Mitä jos Apsi ilmaantuukin paikalle jakaen ilmaista karkkia, mutta Onni saapuu tyhjin käsin? Tehdäänkö Onnista rukkaset talveksi, kun pomo tajuaakin, ettei maskotti ole jakanut tarpeeksi esitteitä?
Rahaa, rahaa, rahaa. Olen niin kyllästynyt tähän myynnin tuputtamiseen, että usein jätän ostamatta tahallani sen tuotteen, jota eniten mainostetaan. Ennemin ostan sitä mautonta ketsuppia, kuin sitä, jota yrityspomot haluavat minun ostavan. Ihan piruuttani.
Kun minä olin vielä samoissa mitoissa kuin vaahtosammutin, sai lastentapahtumissa maalata rumia koiria, kissoja ja hevosia ihan itse. Paperissa ei ollut yrityslogoja yläreunassa, eikä kojuilla jaettu mainoslippiksiä. Joku yli-innokas aikuinen oli puettu kissaksi, ihan vain koska ajateltiin sen miellyttävän lapsia, eikä tuovan lisää rahaa firman kassaan.
Lapsi ei ole vielä ajatusmaailmaltaan niin kehittynyt, että osaisi välttää tällaiset tuputusviestit ja vertailla itse, mitä kannattaa ostaa. He ovat mainostajille helppoja kohteita; paljon värejä ja kimalletta, niin he pyytävät joululahjaksi vaikka pienoisversion Martti Servon peruukista, jos siinä on kiva logo.
Lapsien hyväksikäyttäminen rahavirran aikaansaamiseksi on moraalitonta hommaa. Heille uskotellaan, että 30 sentillä tuotetusta minipyörillä varustetusta lehmästä kannattaa maksaa 6 euroa, ja sen perään täytyy saada koko maatila-sarja. Vanhemmathan nämä valinnat lopuksi tekevät, mutta minkäs sille mahtaa kun Liisi-Annikin kokoelmasta puuttuu rullaava orava.
Nykymaailmassa materia on nostettu niin jalustalle, että myös lapset kilpailevat sillä. Kenellä on harvinaisempi pokemonkortti, kenellä on enemmän bakuganeja, ja saiko tokaluokan Siiri nyt oikeasti sen ninjamarsuhahmon, kun sillä niin ylpeili.
Ainut keino on opettaa lapset pienestä pitäen tekemään omia havaintoja ja olemaan myös ylpeä siitä, että ei tarvitse joka vuosi uutta pelikonsolia saadakseen kavereita.
Protestilaulu ja taas yksi aloitusviesti
Posted by Dman | Filed under Uncategorized
Päätin, että alan pitämään tällaista. Vitutusblogi, eniten vituttaa kaikki- sekä mielensäpahoittaja-niteiden innoittama ruma cybersikiö.
Koska kaikistahan meistä on mukava valittaa. Valittaminen tuo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Olla jotain vastaan, olla jotain itseään suurempaa vastaan.
Usein tämä on vain valittajien keskuudessa vellova illuusio siitä, että ollaan muka vaikuttamassa johonkin, kun naapurin Irman kanssa haukutaan hallitus ja protestiksi lakkautetaan paikallislehden tilaus, se kun on mädättänyt itsensä poliitikkojen puheväyläksi.
Toista se oli ennen. Käytän tätä sanavalintaa hieman provokatiivisessa mielessä, sillä tiedän monen ehkä ärsyyntyvän siitä. Olen nuori, en ole ollut polttamassa poliitikkojen naamakuvia eduskunnan edessä, en edes ole tullut poliisin pidättämäksi irokeesin takia, kuten punk-aikakaudella oli mahdollista.
Ihannoin heitä, joilla aikoinaan oli munaa tehdä asioita. Sen sijaan, että jäätäisiin piirtämään vaalimainoksiin viiksiä, sanoitettiin ja sävellettiin protestilauluja, mentiin kaduille, pidettiin asioista meteliä.
Nyt meistä on tullut passiivisia. Kaiken annetaan tapahtua, ylitsemme kävellään eikä kukaan sano mitään. Tilanne on samankaltainen, kuten lauma uhmakkaita teinejä luokkahuoneessa. Kukaan ei pidä opettajasta, kukaan ei pidä hänen käytöksestään oppilaitaan kohtaan. Ennen tunnin alkua leikitään ajatuksella, että teljetään ovi lukkoon eikä päästetä häntä sisään. Joku aikoo sanoa hänelle suorat sanat. Ja kun opettaja saapuu, kaikki istuvat hiljaa paikallaan.
Mihin meidän äänemme on hävinnyt? Olemme nähneet, että kansan voima on suuri. Ympäri maailmaa tapahtuneet vallanvaihdokset ovat lähteneet kansasta.
Muualla maailmassa tällaista kyykytystä ei katsota läpi sormien. Tällä viittaan muun muassa tapahtuneisiin verotusmuutoksiin, joista kylläkin, olen samaa mieltä alkoholi-ja tupakkaveron nousemisen suhteen.
Mutta samaan aikaan, kun vapaa-aika halutaan esittää verollepantavaksi, toivotaan 10 miljoonan euron lisärahoitusta eduskunnalle. Voimme sitten tuleville jälkipolville kertoa vain tarinoita siitä, miten joskus käytiin koulua ilmaiseksi, mutta hei, onneksi Halla-Aholla ja kumppaneilla on nyt vihdoin varaa käydä businessneuvotteluja siinä neljän tähden ravintolassa sen toisen paikan sijasta.
Tämä kaikki tuntuu niin absurdilta, että välillä täytyy nipistää itseään tajutakseen, että annamme tämän todella tapahtua. Miksi 200 ihmistä saa sylkeä 5,4 miljoonan ihmisen naamalle niin, ettei kukaan sano mitään? Onko hallitus se iso paha kiusaaja, joka välitunnilla työntää purkan hiuksiisi, mutta kotona valehtelet sen olleen joku muu?
Ja kyllä, me valitsemme itse päättäjämme. Mutta jos hallitus ei kykene tekemään päätöksiä kansan hyväksi, kuten usein tuppaavat vaalilupauksissaan toitottaa, on myös kansan oikeus pyytää kaupanpurkua. Mehän heille palkan maksamme.
Jos alaisesi käyttäisi firmasi budjetin torkkupeittoihin, taksimatkoihin ja muuhun ylimääräiseen, antaisitko hänen jatkaa työssään?
Viitatakseni vielä ”vanhoihin” aikoihin; ”On myös mahdollista hajottaa eduskunta ja järjestää ennenaikaiset eduskuntavaalit. Näin on viimeksi tehty 1970-luvulla.”
Mielenrauhaa muovituubissa
Posted by Dman | Filed under Uncategorized
Jälleen kerran havahdun siihen, kuinka pielessä tämä maailma on. Jotenkin surullista, että kuka tahansa voi allekirjoittaa tuon, se on totta. Miksi se on totta? Sen ei tarvitsisi olla. Ihmisten asenteet ovat suoraan sanottuna perseestä. Töissä toimitaan puoliteholla, koska ei huvita, joka taas kostautuu tappiona yritykselle, jonka takia taas työntekijöiden olot huononevat, budjetti pienenee ja porukkaa lentää pihalle. Sitten katkeroidutaan, että elämä pilalla kun potkut tuli. Alkon kautta kotiin ja sosiaalietuuksia nauttimaan.
Naapurilla sen sijaan menee hienosti, eilen tuli uuden Volvon kanssa pihaan. Varmaan myy huumeita, pitääkin muistaa mainita lähipubissa, kyllä jätkät on varmasti samaa mieltä.
Me olemme uhreja. On niin helppo olla uhri. Me emme tee mitään pahaa, kaikki paha tehdään meille.
On niin helppo katkeroitua, piiloutua maailmalta ja samalla toivoa, että voisi lyödä kaikkia turpaan.
Surullisinta tässä on se, että lähes jokainen meistä tuntee tätä vihaa, epätoivoa ja turhautumista muita ihmisiä kohtaan. Miksei siitä voi puhua ääneen? Miksei ongelmia voida nostaa pöydälle ja selvittää ilma?
Miksei sille koppavalle kassanaiselle voi mainita asiallisesti, että mielestäni käytöksesi on ikävää, se tuntuu pahalta? Ei. Ennemmin vaihdetaan kauppaa ja purnataan sitten paikallislehden mielipideosastolla, että miksei Friidun Marketista saa kylmäsavustettua kinkkua, kun siitä edellisestä sai?
Me haluamme olla uhreja. Silloin ei tarvitse syyttää itseään, ei tarvitse myöntää syyllisyyttään epäonnistumisiin tai siihen, että on ihan oma vika jos menee päin helvettiä. Kierimme itsesäälissä ja masennuksessa, ja syytämme siitä säätä, vuodenaikaa, huonoa televisiotarjontaa, verokorotuksia…
Kaikki muut syyt kelpaavat, paitsi ihminen itse. Koskaan ei ajatella, että jos minä vain sanoisin ääneen, mikä mättää, voisin tehdä asialle jotain. Jos en tyytyisi ravintolassa siihen annokseen, joka oikeasti kuului vieruspöydän lapsiperheelle, vaan ilmoittaisin tarjoilijalle tilanneeni lehtipihvin, homma lähtisi toimimaan.
Mutta ei. Ennemin ajatellaan, että jaaha, tätä minun tuuria taas. Elämä potkii mutta potkikoon, perkele. Kaupasta ostetaan terapeuttista hammastahnaa ja perään vedetään pari rauhoittavaa, että vihaltaan pystyy nukkumaan.
Miksi olemme niin perseitä toisillemme, että kusipäät voivat tehdä siitä miljoonabisneksen? Meille myydään kaikkea, millä luvataan yöunet, mielialanparannusta, ahdistuksenpoistoa tai jännityksenlamauttajaa. Itse työnsin kiinalaisten magneettikuulia korvaani kun vitutti niin paljon. Tästä tekstistä voi päätellä, auttoiko.
Vaikka elämä sylkee naamalle, on noustava aina vain uudestaan ja uudestaan, sillä muutoin on antanut kiusaajalle luovutusvoiton. Kun näyttää, että kestää, ei paskaa enää syydetä niin paljon niskaan. Kuka idiootti polttaisi nojatuolilta jalat, eihän se kärsi, eihän se huuda. Sitä ei voi katsella kun se rutistuu tuskissaan. Mutta kuinka moni on tehnyt saman muurahaiselle?
Joka sadas ihminen tällä maapallolla täyttää psykopaatin kriteerit. Ehkä se olet sinä, ehkä se olen minä. Fakta on, että tämä on yksi sairas paikka ja ainut tapa selvitä on kasvattaa paksu nahka. Ei ne imeskeltävät täytetabletit, jotka lupaavat hommata sulle naista.
Blogistartti
Posted by Dman | Filed under Uncategorized
Päätin tehdä, kuten kaikki työttömät wnb-hipsterit. Aloitin bloggaamaan. Huono puoli tässä oli se, etten saanut aiemmin aikaiseksi viedä kirjoituksiani nettiin. Bloggasin itselleni Wordilla, muistitikkuni pöytälaatikkoon. No, nyt vihdoin, kun en ole enää tyhjäntoimittajana, päätin ilmeisesti priorisoida tämän asian hoidettavakseni juuri silloin, kun pitäisi jo olla nukkumassa. Uhmaan oravanpyörää silmäpussiani kasvattaen, mutta ryöpytän nyt kaikki tekstini yhtenä paskatulvana tänne. Vihatkaa, nauttikaa, tehkää itsellenne voileipä.
Vihapuhe, kirosana?
Posted by Dman | Filed under Uncategorized
Voi että. Kyllä nyt taas viljellään median uutta lempisanaa-vihapuhe. Mitä se nykyään enää edes tarkoittaa? Tuntuu, että se käsittää kaiken puheen, jossa tunnetilana on aggressio tai turhautuminen. Käyt kaupassa ja valitat että maidon hinta on noussut. Vihapuhetta.
Nyt myös Itsenäisyyslaulukin on vihapuhetta. Se, että laulussa mainitaan sodasta, on vihaista puhetta, jotenkin väärin ja halveksuttavaa. Noloa, että olemme olleet sodassa ja saaneet itsenäisyyden, niinkö?
Tällaiset kukkahattutäti-syndrooman omaavat henkilöt varmasti mielellään siivoaisivat myös historiankirjamme. Hui, millaista vihapuhetta. Nehän saattavat sisältää myös vihaisia kuvia! Sotakuvia, eihän meillä modernissa yhteiskunnassa voida näyttää tällaisia. Ja vielä yläkouluikäisille!
Tällaisten ihmisten fantasiana olisi varmasti maailma, jossa kaikki asuisimme isossa pumpulipallossa. Ei tietenkään liian kuohkeassa, koska silloin sinne saattaisi joku hukkua. Meillä olisi kaikilla kuitenkin senkin varalta happilaitteet, tikkaat ja kypärät. Kukaan ei saisi puhua mitään, ettei toinen loukkaantuisi. Silmät olisi sidottu, ettei katsota toista nenänvartta pitkin. Oikeastaan, jos vain tehtäisiin koko kansakunnalle lobotomia, niin ei tule ajateltuakaan toisesta pahaa.
Mielestäni koko sana on menettänyt tarkoituksensa. Nyt, kun se periaatteessa voi tarkoittaa mitä vain, täytyisi oikealle ihmistä tai ihmisryhmää leimaavalle,syrjivälle ja loukkaavalle puheelle keksiä uusi nimi. Eihän ketään enää oteta edes vakavasti, jos sanotaan, että hänen yhteisöään kohtaan on esitetty vihapuhetta. Joo joo, sovi itse naapuririitasi.
Milloin sitten vihapuhe tulisi ottaa vakavasti, ja minkälaisia rangaistuksia tästä tulisi tulla? Koska Suomessa kuitenkin on sananvapaus ja myös tunnetiloja saa kokea vielä toistaiseksi ilman sakkolappua. Iltapäivälehdet saavat myllyttää porukkaa miten lystäävät ja kaduilla voi humalainen ukko huudella törkeyksiä sinulle ja kavereillesi. Itsekin jouduin kerran kuuntelemaan, kun tuntem aton n.14-vuotias tyttö haukkui kenkäni Helsingissä. Vihapuhetta vai kunnianloukkaus, pitäisikö tästä nyt oikeuteen mennä.
Jospa koetettaisiin kasvattaa itsellemme hieman paksumpi nahka ja ymmärtää, että kaikki vain eivät kestä kaikkia sellaisina kuin ovat. Tämä äärimmäisyyksiin menevä loukkaantuminen alkaa saada 5-vuotiaan kasvot, joka kantelee jokaisesta asiasta äidille.
Oikeisiin asioihin silti saa, ja pitääkin puuttua. Esimerkiksi etniseen taustaan tai uskontoryhmään kohdistettu sortaminen on täyttä idiotismia, sillä mielikuvat usein perustuvat yleistykseen, leimaamiseen sekä stereotypioihin. Lisäksi ne ovat riippumattomia ihmisestä itsestään. Kukaan ihminen ei voi valita, mihin maailmankolkkaan syntyy ja millaisessa kulttuurissa elää. Se, että hänen Jumalansa ei ole sama kuin sinun Jumalasi, ei ole syy vihata häntä.
Huumetestit oppilaitoksiin
Posted by Dman | Filed under Uncategorized
Ensi vuonna laki antaa oppilaitoksien tehdä huumetestejä oppilailleen. Idea hyvä.
Vaikka päihteen vaikutus tekisi oppilaasta vain passiivisen, hän tuskin keskittyisi ja sisäistäisi luentoja niin hyvin, kuin selvät kanssaeläjänsä. Voin vain kuulla provosoituneiden huutavan, että ei ei, minulla tämä toimii täysin päinvastaisesti, minä keskityn paremmin muutamien hatsien jälkeen. Mutta täytyy ymmärtää, että kaikilla se ei toimi niin. Toiset jäävät ihmettelemään käsiään kolmeksi tunniksi, toiset tuntevat luovuutensa saapuneen aivan uudelle asteelle. Suomella ei ole resursseja tarkistuttaa kaikkia, ainakin toistaiseksi laittomien päihteiden käyttäjiä siltä varalta, että budi saa heidät tekemään muistiinpanoja.
Laissahan on kyse siitä, että huumetestiin voidaan määrätä henkilö, joka selkeästi esiintyy päihteiden vaikutuksen alaisena oppilaitoksessa tai työharjoittelussa. Minulle on aivan sama, mitä kukakin viihdekäyttää vapaa-ajallaan, kunhan se ei aiheuta muille ihmisille häiriötä. Mutta vaikka itsekin tykkään juoda muutamat oluet vapaa-ajallani, en silti toisi kaljaa kouluun. Vaikka se yksi carlsberg vain rentouttaisi, eikä saattaisi minua päihtyneeseen tilaan.
Jos ei kykene olemaan max. 8h päivässä ilman päihteitä kunnioittaakseen kanssaopiskelijoita, ja opettajaa, joka yötä myöten valmistelee seuraavan päivän tuntimateriaalia, ei ole mielestäni oikeutettu myöskään saamaan opetusta.
Jos sitten koulupäivän päätyttyä tekee mieli vaikkapa poltella, sen voi tehdä.
Laissa kuitenkin on myös kääntöpuoli. Sitä ei todellakaan ole harkittu loppuun asti. Lakiin ei ole säädetty, kuka saa määrätä oppilaan testeihin. Olen aivan varma, että itse ammattikoulussa ollessani minut olisi laitettu testeihin aivan pelkän narkkariksi leimaamisen tähden. En ollut hyvissä väleissä erään opettajani kanssa, sillä kritisoin hänen tapojaan ja saatoin jopa kyseenalaistaa hänen mielipiteitään muiden kuullen. En koskaan kuitenkaan käyttäytynyt epäsoveliaasti tai epäasiallisesti, mutta olen aivan varma, että tämä henkilö olisi ollut valmis käyttämään asemaansa väärin saadakseen näpäytettyä minua.
Ja vaikka testin tulos olisi negatiivinen, ovat testistä siinä vaiheessa kuulleet kaikki; luultavasti oppilaan vanhempia myöten.
Lisäksi; mitä tehdään oppilaalle, joka tavataan selkeästi päihtyneessä tilassa koulussa? Poliisit paikalle, huumekoira tutkii laukun ja kutsua käräjille. Aikooko kukaan selvittää, miten nuori on tähän tilanteeseen päätynyt? Kiinnostaako ketään tämä henkilö enää sakon/vankilatuomion suorittamisen jälkeen? Kysyykö kukaan, miksi hän ei kestä koulupäivää selvin päin?
Ja lopuksi, koska varmasti ihmetellään, mitä kouluissa sitten tehdään oppilaille, jotka saapuvat opinahjoonsa humalassa, sillä lakihan koskee vain huumeita? Pääsevätkö he kuin pälkähästä?
En usko, että viinan tai kaljanhaju jättää ketään paljastamatta, saatika että yksikään opettaja, joka haluaa myös jatkossa harjoittaa ammattiaan, katsoisi tilannetta läpi sormien. Ja tällaisissa tapauksissa, joita itse olen ollut todistamassa, ei ole katsonutkaan.
Ps. Teksti sisältää tuotesijoittelua, sorry mate. Otin vähän vaikutteita valtamediasta.
Viinaa kotiinkuljetettuna
Posted by Dman | Filed under Uncategorized
Ruotsin alkoholimonopoli harkitsee mahdollisuutta kotiinkuljettaa viinakset asiakkaalle. Heti ensimmäisenä tulee mieleen, miten helvetin helpoksi alaikäisten juominen tehdään. Toiseksi se, että mihin tämä maailma on menossa, kun alkoholisteja ja muuten laiskoja ihmisiä pitää hyysätä talla tavoin. Kärjistän nyt aivan tahallani, koska en usko, että palvelua käyttäisivät lähinnä vain terveet elämäntavat omaavat työssäkäyvät ja perheelliset, jotka vain eivät syystä tai toisesta halua tai jaksa vaivautua siihen lähimpään Ruotsin alkoon.
Epäilen, että suurkuluttajina tässä etanolin lähettipalvelussa olisivat alaikäiset, jotka pistävät sitten pari vuotta vanhemman kaverin ovelle kuittaamaan lähetyksen. Eivät kaikki teinit nykyäänkään tietysti ole niin hölmöjä, että jäisivät kaljakaupan ovelle kyttäämään, mutta väitän että mahdollisuus välittäjän narauttamiseen on nykymeiningillä paljon helpompaa.
Tokihan on varmasti mukavaa silloin tällöin jättää kauppareissu sikseen ja tilata illallista varten viini etukäteen ovelle, mutta uskon tässä tämänkaltaisessa uudistuksessa haitat ovat suurempia kuin hyödyt.
Niin kiire, tai laiska ei saa olla, ettei yhtä satunnaista kuoharia kerkeä hakemaan kaupasta. Tässäkin tapauksessa toimitus kestäisi kaksi päivää, joten kiireellisyydellä ei tilaustaan voi perustella. Ellei sitten ole unohtanut ostaa boolia koko kolmesataapäiselle häävastaanotolle, eikä lähiviinalasta löydy tarpeeksi koskenkorvaa.
Alaikäisten lisäksi palvelua olisi helppo käyttää alkoholistien, joilla kenties lähiomaiset vahtivat alkoholin juomista. Ovelle tilattu pullo on nopea tapa muiluttaa lisää juomista taloon piilossa muiden kyttääviltä katseilta. Nuohooja se siellä vain kävi tekemässä tarjouksen.
Suomen Alko ei onneksi ainakaan toistaiseksi harkitse tällaista laajennusta, mutta lupaa seurailevansa naapurimaan touhuja mielenkiinnolla. Toivottavasti tämä seurailu ei tapahdu euronkuvat silmissä.
